Pakoon voi juosta aikansa, mutta lopulta jalat väsyvät ja menneisyys lähestyy takaapäin koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Viimeiset pari viikkoa olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä, ollut hyvinkin sosiaalinen ja iloinen. Hetkittäin jopa mietiskellyt, että näinkös nopeasti oikeasti pääsin suurimmasta murheesta yli. Olan takana se kuitenkin kolkuttaa, vihdoin sai kiinni ja veti hetkeksi murheellisiin mielenmaisemiin. Toisaalta aikaa on kulunut sen verran, että koko tapahtumasarjaa voi katsella hieman analyyttisemmin, toinen jalka ulkopuolella.

Yksi määrittävä asia toisessa oli hänen ajatuksensa, maailmankatsomuksensa ja niiden ehdottomuus. Hänen maailmansa oli synkkä ja toivoton. Yksi suuri kiehtova ominaisuus oli se, että hän kykeni mielipiteillään haastamaan omat ajatukseni ja jollain tavalla ehkä pysyvästikin muokkasi maailmankatsomustani. Se oli asia, mitä olin oikeastaan pitkään kaivannut ja toisaalta edelleen haeskelen. Ajan kuluessa ajatukseni ovat selkiytyneet ja olen ehkä yhä enevissä määrin kyennyt itse pureksimaan ajatukset läpi ja hyväksymäni osat jollain tavoin itselleni omaksumaan. Kokonaisuudessaan toisen maailmankatsomus on kuitenkin sen verran julma, että sitä noudattamalla elämä ei kovin onnelliselta vaikuta.

Nyt kun olen aiheesta muutaman ihmisen kanssa puhunut, kommentit ovat olleet yllättävän yhtenäisiä. "Juu, kuulostaa juuri rikkiolevan ihmisen ajatuksilta", "Minullakin oli tuo vaihe joskus". Se on asettanut toisen elämänkatsomuksen arviointiani hieman uuteen uskoon, vaikka sitä aiemminkin itsekseni pohdiskelin. Vaihe pelkästään, jotain mitä hänen tilanteessaan oleva ehkä väkisinkin ajautuu ajattelemaan ja jonka vastaanottajaksi minä satuin osumaan. Vahva ehdottomuus on myös havaittavissa, tunnistan sen omista ajatuksistani Entisen jälkeen, vaikka olen tajunnut sen olevan katoavaista. Vanhat totuudet pitävät paikkansa, loppujen lopuksi elämä on hyvin mitäänsanomatonta ja latteaa, suuret draamat kuihtuvat ja jäljelle jää semionnellisia perheenisiä ja virkamiehiä.

Muistan hyvin ajatukseni Entisestä eron aikaan, kuinka kuvittelin hänen olevan oikeasti kykenemätön parisuhteeseen, niin sekaisin ja rikki että koko loppuelämä olisi vaikeaa ja onnetonta. Kuitenkin tällä hetkellä hän elää onnellisesti parisuhteessa, käy töissä ja suunnittelee asunnon ostoa kuten kuka tahansa muu. Hyvin varmasti täsmälleen sama käy toisenkin kanssa, hän pääsee kriiseistään yli ja joskus havahtuu elävänsä sitä keskiluokkaista elämää, mitä tällä hetkellä yli kaiken halveksii. Viitteitä siitä oli olemassa jo viimeisessä puhelussamme, jossa hän hieman kertoili uuden tytön aiheuttamista muutoksista itsessään. Mutta elämä on, hyvin rankan ja katkeran maailmankuvan elättäminen on raskasta ja kuluttavaa. Kukaan ei sellaista ikuisesti jaksa.

Hyvin outoa. Yksi asia, mikä osaltani toiseen liittyi vahvasti, oli seksi ja seksuaalisuus. Tunteiden laatu toi lisää sille saralle hyvin paljon ja tietyissä muodoin seksi tuntui paremmalta kuin kenenkään kanssa aiemmin. Eräs surun aihe välien viiletessä oli se, että kuvittelin etten vastaavanlaista seksiä kykenisi pitkään aikaan harrastamaan. Kuitenkin, tällä hetkellä ajatus seksistä toisen kanssa tuntuu lähinnä ahdistavalta. Siinä oli omat ongelmansa, joiden nyt vasta tajuan olleen hyvinkin suuria mörköjä ja aiheuttaneen epävarmuutta. Tietyt tapahtumat viikonlopun aikana indusoivat tätä ajatuksenkulkua hyvinkin paljon... Kuitenkin, tästäkin huomaan jälleen kerran sen, miten nopeasti mieli muuttuu ja muokkautuu vallitsevaan tilanteeseen. Perin lohdullista, kun oikein sitä ajattelee.