Kun aikoinaan tapasin Entisen, hän oli jotain mitä olin aina haaveillut, mutta mitä en ollut tosielämässä kohdannut. Tuntui että kaikki loksahti paikoilleen, että Entinen oli sielunkumppani, lähes sama kuin itse olin. Ero oli aivan huimaava aiempiin kohtaamiini ihmisiin nähden. Muita miehiä satunnaisesti tapailleena en koskaan tiennyt mitä hakea, en tiennyt mitä olisi pitänyt tuntea. Entisen kohdattuani tiesin tarkalleen, mitä hain ja tunne oli vastaava myös toisinpäin.

Eron jälkeen kului pitkän aikaa surressa menetettyä tunnetta, vielä enemmän sitä menetettyä ihmistä. Tunne alkoi kuitenkin vähitellen haihtua, vuosien kuluessa. Tapailin uusia miehiä, jotka tuntuivat ihan mukavilta. Toisinaan jopa yritin uskotella itselleni jonkun heistä voivan olla pontentiaalinen, suhdetta halusin yli kaiken. Löysin jotain sen kaltaista, seurustelin vuoden josta suurimman osan ajasta vietettiin saman katon alla. Kuitenkaan koskaan en tuntenut sitä samaa tunnetta, täydellistä hullaantumista ja samankaltaisuutta kuin Entisen kanssa.

Kunnes muutama kuukausi sitten... Sama tuttuuden tunne, samankaltaisuus, täydellinen ihastuminen ja hullaantuminen. Juuri samanlaisena kuin Entisen kanssa, sellaisena mitä olin toivonut mutta en uskonut jonkun toisen Entisen lisäksi voivan aiheuttaa. Olin jo luopunut toivosta, tyytynyt siihen että joskus kohtaan jonkun välttävän joka riittää. Kuitenkin kohtasin ihmisen, jota kohtaan tunteissani ei ollut yhtään epäilystä, mitään asiaa jonka olisin halunnut muuttaa toisin. Sain varmistuksen sille, että kaipailemani tunteet eivät olleet mielikuvitukseni tuotosta vaan aidosti olemassa.

Tiedän nyt, ettei Entisen kanssa kokemamme yhteys ja samankaltaisuus ole ainutlaatuista, että pystyn vastaavaan muidenkin ihmisten kanssa. Se on hyvin huojentavaa, tietoisuus että sen voi vielä saavuttaa. Lisäksi, kun nyt olen kohdannut kaksi sellaista ihmistä, voin olla varma että heitä jostain löytyy vielä lisää. Tunteen saavuttaminen ei enää ole riippuvaista tietystä yksilöstä, se on aika lohdullista.

Suhtaudun ristiriitaisesti ajatukseen siitä, että voisin kohtuullisen helposti löytää kolmannen vastaavan ihmisen. Tottakai se on mahdollista ja olisihan se äärimmäisen mukavaa. Jos sillä kertaa henkilö olisi vaikka suhteeseen kykenevä ja haluaisi samoja asioita kanssani... Tietyllä tapaa tiedostan ja pelkään, etten tule tuollaista uutta ihmistä pitkään aikaan kohtaamaan, toisen löytämiseen meni kuitenkin vuosikausia, eiköhän seuraavankin? Kuitenkin, mitä tapahtuu jos vaikka kesän aikana sellaisen ihmisen kohtaisin? On hassua, että samaan aikaan pelkään molempia: sitä että tuollaista ihmistä en tule enää koskaan löytämään, kuitenkin myös sitä, että sen ihmisen löytäisin hyvin nopeasti.

Jossain takaraivossa kytee ajatus siitä, että mitä useamman sellaisen ihmisen löytää, sitä triviaalimmaksi aihe muuttuu. Yhtäkkiä en voikaan puhua siitä yhdestä ainutlaatuisesta yhteydestä ja sielunsisaruudesta, vaan yhdestä monista. Jos kohta huomaan löytäneeni viisi tai kymmenen sellaista ihmistä, mihin sitten joudun? Myöntämään, että minun ja Entisen suhde ei ollutkaan mitään ainutkertaista, vaan täsmälleen sitä samaa mitä jokainen teini suhteensa jälkeen itkee? Se vaatisi jo hyvin suurta ajatusmuutosta, sillä tuo yhteys ja suhteemme tietynlainen ainutlaatuisuus on ehkä ollut hyvinkin vahvana ajatuksena päässäni, on se miten valheellista tahansa.

Toisen löytyminen on lähentänyt minua ja Entistä. Nyt olemme jo kohtuullisen aidosti ystäviä, vaikkakaan emme kovin tiuhaan yhteyksissä. Kuitenkin, hänelle olen tämänhetkisestä tilanteestani kertonut ja osittain hän on auttanut minua näkemään asioita vähemmän dramaattisesti. Toiseenkin suuntaan olen Entisestä hyvin paljon kertonut, sinänsä huvittavaa. Kuitenkin noilla ihmisillä on hyvin paljon samoja ominaisuuksia, taipumuksia, jopa pelottavuuteen asti. Hyvin helposti näen yhtäläisyydet siinä, mihin oma kiinnostukseni herää ja minkälaisia ominaisuuksia ilmeisesti haen. Valitettavasti ne vaikuttavan olevan myöskin ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä tee ihmisestä kaikista tasapainoisinta ja onnellisinta. Kuitenkin, ehkä jossain heitä vielä on lisää..?